Lämminverinen ravihevonen (lv-ravuri, lämppäri, lämpöinen) on nopeuteen ja kestävyyteen jalostettu hevosrotu. Pääsääntöisesti lämminverisiä näkeekin raviradoilla, omassa vauhdikkaassa työssään. Lämminverisiä ravihevosia on neljää eri rotua: amerikanravuri, ranskanravuri, orlovravuri sekä venäjänravuri. Kyseisiä rotuja myös risteytetään keskenään.
Mutta mitä tapahtuu lämminveriselle ravihevoselle sen
raviuran jälkeen?
Lämminverisen ravihevosen ravikilpailuoikeus loppuu 12-vuotiaana. Usein raviuransa päättäneille lämminverisille on hankala löytää hyvää kotia, sillä niitä on jatkuvasti myynnissä enemmän kuin hyviä koteja olisi olemassa. Jalostuksesta huolimatta kaikki lämminveriset eivät sovellu ravikäyttöön esimerkiksi jalkaongelmien, liian pienen tai liian suuren koon, tai laukkaherkkyyden vuoksi. Useimmiten lämminveriset päätyvät teuraaksi, mutta osa niistä myydään eteenpäin harrasteratsuiksi.
Entisen ravihevosen eteenpäin vieminen vaatii aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä. Lihaksiston kehittyminen ratsastukseen soveltuvaksi saattaa viedä useita kuukausia. Usein laukan opettaminen voi olla haasteellista, sillä lämminveriset on jalostettu ravaamaan nopeasti ja raveissa laukkaaminen ei ole sallittua. Koska lämminveriset on jalostettu nimenomaan ravikäyttöön, laukan laatu on niillä lähes aina heikompi, kuin ratsurotuisilla hevosilla. Yleensä harrasteratsuna lämminverinen on ratsuna liikennevarma ja raviuransa ansiosta sen verran paljon maailmaa nähnyt, että kaikenlainen käsittely ja hoitotoimenpiteet onnistuvat useimmiten ongelmitta.
Lämppäreistä saa oikeanlaisella käsittelyllä ja koulutuksella mukavia harrasteratsuja, joiden kanssa onnistuu niin kouluratsastus, esteet, kuin maastoilukin. Tavoitteelliseen kilpailemiseen lämminverinen ei ehkä ole se paras kumppani, mutta harrastehevoseksi ja pienemmille kilpakentille lämminveriset ystävämme soveltuvat mainiosti. Eikä unohdeta sitäkään, että näillä monitoimihevosilla voi yleensä myös jatkaa kärryillä ajamista harrastemielessä, vaikka kilpaura olisikin jo ohi.
